Se vältteli minua kauan, mutta alan vihdoin nähdä siitä pilkahduksia yhä useammin. Olen käyttänyt reilun puoli vuotta sen pohdintaan, mikä olisi se juttu, jota haluan tehdä. Vähä vähältä olen pääsemässä samalle taajuudelle. Tie on ollut, ja varmaan tulee vastakin olemaan, täynnä mutkia ja odottelua, jolloin tuntuu, että mikään ei etene. Mutta rattaat pyörivät silti jatkuvasti.

Haluan kaataa idearyöppyni tähän blogiin. Haluan tavata uusia innostavia ja ihania ihmisiä ja jakaa ajatuksiani heidän kanssaan. Ne tapaamiset ovat aina todella inspiroivia, ja inspiraatiohan on se kipinä, joka sytyttää intohimon liekin (ja motivaation ryhtyä toimeen, kuten vaikka tämän blogimerkinnän kirjoittamiseen!).

Tällä hetkellä mikään ei tunnu paremmalta kuin oman tien seuraaminen ja itsensä toteuttaminen. Oli se sitten musiikin, maalaamisen, kirjoittamisen tai puhumisen kautta. Kiinnostuksenkohteeni ovat pysyneet jokseenkin samanlaisina ja ne pulpahtelevat päivästä toiseen esiin yhä uudestaan, joskin hiukan eri muotoisina. Sosiaalinen kanssakäyminen, mielen metkujen tutkinta, tulkinta ja ohjailu (NLP), oman supervoiman löytäminen, luovuuden ja inspiraation herättely, ruuanlaitto ja suklaanvalmistus sekä niiden opettaminen, jooga ja meditaatio, rentoutuminen, kaupunkiseikkailut ja -pelit… hautaudun tähän ideatulvaan.

Sanotaan, että kun haluaa menestyä tai perustaa oman yrityksen, olisi fokusoitava johonkin tiettyyn asiaan. Tämä ajatus on pitänyt minua jumissa jo pitkään, kun en ole onnistunut poimimaan ideoideni joukosta sitä yhtä, joka olisi ylitse muiden, ja jota haluaisin täysiä toteuttaa. Tai oikeastaan, on se yksi asia, joka on ylitse muiden, ja se on se rokkistarailu – haluan laulaa, tehdä biisejä ja keikkailla. Se on asia, jolle tahdon raivata elämästäni tarpeeksi tilaa ja aikaa. Mutta niin ei ole joka hetki, kun on niin paljon muitakin jänniä asioita, ja haluan päästä toteuttamaan myös niitä. Tietenkin olisi myös mainiota, jos pystyisin ideoimalla ja ideoitani toteuttamalla elättämään itseni siinä sivussa mukavasti.

Ehkä mieluummin ymmärrän “yhteen asian fokusoitumisen” ja erikoistumisen vaikkapa sellaisena uniikkina asiana, joka on yhdistelmä sitä kaikkea minkä osaan ja mistä olen kiinnostunut. Se nyt sattuu ajan myötä elämään ja saamaan eri painotuksia, mutta hyväksyn sen. Haaveilen liiketilasta tai paikasta, jonne ihmiset voisivat kokoontua tapaamaan toisiaan, keskustelemaan, oppimaan ja luomaan uutta mm. listaamieni asioiden tiimoilta. Maailma tarvitsee lisää paikkoja, joissa into, inspiraatio, luovuus ja rakkaus kukoistavat!

En vielä uskalla luvata tuleeko tästä blogista vastaisuudessa löytymään tätä ajatusvirtaa eheämpiä tekstejä, mutta luulen että tällainen “avautumistekniikka” on ihan hyvä lähtökohta kirjoittelulle, jonka suhteen olen muuten niin kovin kriittinen. Pitäisi olla niin hienoa ja jäsenneltyä ja pointti erotettavissa kivasti. Höps. Välillä pitää vaan antaa mennä.