Verkkoyhteisö vaatii syntyäkseen virtuaalisen kohtaamispaikan tai areenan, jonka kautta ihmiset voivat olla verkossa vuorovaikutuksessa keskenään. Sellaisia ovat esim. Facebook, Twitter, wikit ja blogit. Hauan kuitenkin heti kättelyssä korostaa, että sivusto tai sen ympärille rakennettu palvelu ei vielä yksinään riitä. Yhteisöllisyyden tunteen syttymiseen vaaditaan myös tietynlaisten sosiaalisten suhteiden kehkeytyminen ja yhteiset intressit, joista kirjoitin aiemmissa osissa.
Onhan se tekninen alusta keskeisessä roolissa silti, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Muinaisimpia esimerkkejä virtuaalisista areenoista, joilla verkkoyhteisöllisyys puhkesi kukkaan jo 90-luvulla ovat sähköpostilistat, uutisryhmät ja IRC. Kaikkien käyttöliittymät olivat alun alkaen pelkästään tekstipohjaisia, mikä saattaa nuoremmille digiajan kasvateille olla täysin käsittämätön ajatus.
Itsehän löysin 90-luvun lopulla auttamattoman koukuttavan tarinankerrontapohjaisen roolipelichatin kiss.fm:n sivuilta. Silloin en edes tiennyt pelin ympärille muodostuneen tiiviin vuorovaikutuksen edustavan verkkoyhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Legendaarinen Kissin chatti lienee jo kuollut ja kuopattu, mutta niiltä ajoilta jäi ystäviä, joihin yhäkin olen ajoittain yhteydessä – kiitos uusien virtuaalisten areenojen.
Nykyiset virtuaaliset areenamme eli verkkopalvelut painelevat historiallisiin verrokeihinsa nähden aivan eri sfääreissä sosiaalisuuden ja erinäisten asioiden jakamisen mahdollisuuksien suhteen. On jo edellä mainittuja blogeja ja wikejä sekä sosiaalisia verkostoitumispalveluita, on Habbo-hotellia ja World of Warcraftia.
Palvelun luonteesta ja tarkoituksesta toki riippuu se, mitä teknisiä ominaisuuksia siltä odotetaan. Mikäli kyseessä on sisällön jakamiseen ja käyttöön keskittynyt palvelu, ovat sen nopeus ja hakutoiminto avainasemassa (kuten YouTubessa). Missä tahansa sosiaalisessa palvelussa yhteisöllisyyden kannalta keskeisiä ominaisuuksia ovat käyttäjätilit ja usein myös profiilisivut. Käyttäjätilien kautta pystytään tarkastelemaan kuka on mitäkin sisältöä jakanut ja profiilit kertovat kiintoisaa lisätietoa käyttäjästä. Etenkin sosiaaliseen verkostoitumiseen keskittyneet palvelut, kuten Facebook ja LinkedIn ovat suorastaan rakentuneet käyttäjäprofiilisivujen ympärille.
Ei pidä väheksymän myöskään palveluiden käytettävyyttä. Ihmiset lähtökohtaisesti haluavat olla keskenään vuorovaikutuksessa ja jakaa jännittävää sisältöä ja keksivät kyllä keinot käyttää käytettävyydeltään kehnompaakin palvelua tarpeitaan täyttämään. Massat lähtevät kuitenkin helposti lätkimään mikäli toisaalta löytyy helpompia ja miellyttävämpiä palveluita joilla pystyy toteuttamaan saman asian.
Nostanpa tässä yhteydessä esiin vielä myös verkkoyhteisöllisyyden uuden ilmenemistavan, josta on mm. tutkija Danah Boyd kirjoittanut. Tämän päivän palvelukirjo rupeaa olemaan jo niin valtava, että ihmiset eivät ole enää vain yhden ja ainoan sivuston uskollisia käyttäjiä – ja onhan heillä toisaalta useita eri kiinnostuksenkohteitakin. Eri aiheille on eri foorumeita tai areenoja ja käyttäjät hajaantuvat moneen paikkaan. Se mikä tällaisessa tilanteessa luo silti yhteisöllisyyden tunnetta on muiden käyttäjien tunnistaminen. On siis hyvä ajatus pitää samaa nikkiä useammassa eri palvelussa, jos haluaa vanhojen tuttujen löytävän itsensä uusistakin paikoista.
